Kolmannen lakkitestausjakson kommentit: Jouni Tamminen

Jounin kolmannen testijakson lakki oli Miro. Miro-lakki kirvoitti Jounissa paljon ajatuksia ja saimmekin häneltä upean selonteon testijaksosta, jonka nyt julkaisemme tässä kokonaisuudessaan.

Kirje Retriksonniin hattulaan ja kolmas kerta

”Terveyttä!

Että jaksatte aina yllättää. Tällä kertaa pussin avatessani luulin saaneeni kissanpennun ja ison laskun jo saaduista vintinlämmittimistä. Vaan karvareuhkahan se.

Saapumispäivän kommentointia:

1. Lakin ulkonäkö

Ihan lapsuus tuli mieleen, kun pussista hattua kaivelin. 1960-luvulla talvipakkaset tuntuivat erityisen purevilta. Tuolloin tuollainen härdelli päässäni vaeltelin pitkin valtavia lumikasoja ja manasin kaulan alla olevaa tiukkaa nepparinarua.  Pipo kai kiristi jo silloin.

Hipelöidessäni hahtuvia korvallisilla, tuli jostain kumman syystä vaimoni mieleen, mutta siitä ei sen enempää. Tuo kevytversioksi luotu hattu-osa sen sijaan jätti hivenen halpis-tyylisen ajatuksen tuotteen kestävyydestä ja hinta-laatu-suhteesta. Ei sillä, että tuote olisi kallis, vaan vanhaan, raskaaseen nahkakuosiin tottuneena tuotteen keveys ilmaisi itseänsä kovin heppoisen oloiseksi.

Eihän nyt kangashattu sentään päätä lämmitä pakkasella, ajattelin.

2. Lakin materiaalin ulkonäkö ja miltä se tuntuu

Tässäkin tumman harmahtava väritys luo luottamusta järkikullan suojelemisaikeille. Pienen oloiselta näyttävä tuote yllättää kuitenkin taas kerran tilavuudellaan. Hyvin mahtuu harvatukkaisen kuontalo tähänkin aivokoppaan. Ilmeisesti hatuissa onkin olennaisinta tuo ohimojen etäisyys toisistaan, eikä niinkään otsalohkon korkeus, vaikka korkeaotsaisia viisaiksi sanotaankin.

Minkähän takia ne vanhanaikaiset karvahatut olivatkin niin valtavia, vrt. kuuluisa juontajamme Hannu Karpo. Vieläkin naurattaa tuo kuulu henkilö vakavuudessaan.

En tiedä, minkä kissan karvaa tuo pörrötys on, mutta ei se ainakaan kutita herkkähermoista ja näin naisillekin allergista talkkaria. Mukavan lämmin olemus antaa tukevuutta juuri sinne, mihin sitä tarvitaankin. Onttoon päähän ja puurokorville.

Kangaspinta yllätti sitten käytännössä. Ei tarttunut lumi, eikä hiki. eikä revennytkään, vaikka anoppi sen repi päästä väkisin. Sanoi olevansa tuotteen omistaja sitten niin heti, kun vaan takuuaika loppuu. Toivottavasti tulee pitkä talvi…

Olikos tuo nyt sitä nykyaikaista itsehengittävää kudosta, jota niin kovasti noihin sähkövaatteisiinkin laitetaan? Joka tapauksessa pää pysyi mukavan viileänä lumitöissäkin. tässä muuten taas tulee todistetuksi se tosiasia, ettei tiivis lippalakki lämmitä, vaan ilmaa pitää olla niin hatussa kuin sen omistajassakin.

Ai niin. Metalliseksi vaihdettu kiristysnauhan puristin oli plussaa. Antaa meinaan kestävämmän mielikuvan, vaikkei sen kummempaa esanssimessinkiä olekaan.

3. Lakin istuvuus ja koko eli miltä lakki tuntuu päässä. Pysyykö hyvin päässä? Onko koko sopiva? Suojaako korvia? jne.

Lakissa on mukavat korvaläpät. Kiva, ettei niissä roiku nauhoja, vaan nuo lärpyttimet saa roikkua vapaasti sivuilla, kuin koiran korvat. Herättää meinaan alaikäisissä kovin positiivisia kommentteja. Eipä silti, kovin haluttua tavaraa tämä näyttää olevan varhaisteinienkin piirissä. Ei meinaan aiemmin ole parikymppiset tulleet silittelemään vanhan ukon päävärkkiä ihan vaan sulokkuuden nimissä. Ei. Ihan meinas tuo oma eukkokin tulla mustasukkaiseksi. Ehkä sitä vaan hatutti hieman.

Pojan kanssa leikattiin sitten hiuksetkin pois, että olisi tuota ilmatilaa enemmän, noin niin kuin koemielessä. Mutta ei se paljon vaikuttanut lämpötilaan, saatikka ilmanvaihtoon hatun sisällä. Säätövaraa kun tuossa tuntuu olevan jo muutenkin riittävästi.

4. Ulkopuolisten kommentit lakista

En ehtinyt vielä emäntäväelle tuotetta tarjota, kun nuorimmainen 11v. jo takavarikoi koko kapistuksen. On kuulemma niin kovin IN peruskoululaisten keskuudessa. Yöllä sitten kävin sängystä nappaamassa omani, ettei tuo ehtinyt vallan hukata koko komeutta. Kokeneempi osa väestöstä kummastelivat pipon keveyttä ja mukavuutta permanentatuillakin alustoillaan ja olivat edelleen myötämielisiä tuotteitanne kohtaan.

Kaikki tuntuivat tuntevan Fredriksonnin, mutta harva arvasi, mistä näitä kokeilussa olevia tuotteita voisi saada. Löysin muuten loppumetreillä Hyvinkäältäkin kaupan, josta näitä Fashionmode-tuotteita saa. Olivat vain väliaikaisesti siirretty varastoon, kun täällä on menossa tuo koko kaupungin jälleenrakennus.

5. Missä tilanteissa ja olosuhteissa käytit lakkia? Tuletko käyttämään lakkia testin jälkeen?

Karvaisen lipan kyky poistaa silmiltä kaikkea alas putoavaa on kyllä tehokas. Sadepäivänä en huomannut pisaroiden osuvan, eikä lumikaan jäänyt lipalle riesaksi asti. Joten uskon jälleen viihtyväni tämänkin uuden pään kanssa. Normaalityössä ja Talkkarin päähineeksi tuote on ehkä hieman liian edustava, paremminkin pitolakiksi ja lasten naurattajaksi sopiva.

Muuten, varsinkin yleisötilaisuuksiin, tuote on ehdottoman sovelias. On meinaan jotenkin niin positiivisesti huomiota herättävä, että antaa tilaa vaikka naistentanssien vessajonossa.

Testattavien tuotteidenne laadusta johtuen alkaa tulla runsauden pula. Ei oikein kohta osaa päättää, että mitä sitä päähänsä panisi, kun kaikki tuntuu sopivan kaikkialle. Ehkä pitäisi osata olla jotenkin kriittisempi. Eipä silti. Kovin panen silti naisväelle hanttiin, kun väkisin meinaavat omia nuo värkit.

 

Viikonpäivät päässä ja kommenttia pukkaa:

Tukka kasvaa, mutta pipo ei kiristä. Hyvin on tämäkin pysynyt kuosissaan ja pitää uutuuden viehätyksestään huolta. Karvoista olin vähän huolissani, mutta eipä tuo ilmavuus ainakaan vielä ole läjään painunut.

Ei näy hilsettä, mutta ei näy välillä pipoakaan, kun jälkikasvu takavarikoi tuotetta järjestään.

Sukuloidessani tuon sudenpennun kanssa, jäi koiranpentu ihmettelemään tuota irtokarvastoani, mutta jätti sitten päähineeni rauhaan, kun huomasi, ettei se ainakaan itsekseen liiku. On se niin eläväisen näköinen.

Nyt on koeteltu kevään pakkaset ja varmistettu pään lämpökerroin. Eiköhän yksi kuumapäinen talkkari tällä tämän kevään pärjää. Mitenkäs muuten nuo alamäenlaskijat? Heiltä voisi myös kysyä, että mitenkä heillä tämä tuote päässä pysyy, kun vauhti on hurja ja kypärät sinkoilevat pitkin pusikoita.

Loppulausahdus tästäkin hatullisesta:

Vaikka on retkeilty, ei ole ratkeillut. Siis kuin vauvan pylly. sopii niin tytöille, kuin pojillekin. Käy edustukseen, käy talkkarille ja varsinkin lumitöihin. Oikeastaan ansiottoman tuntematon tuote. Jos moni tietäisi, niin eipä kävisi hienoissa boutiquoissa, vaan ostaisi ihan tällaisen rehellisen suomalaisen kallonkutistajan. No, se on talkkarin onni, ettei kaikki tiedä, mitä minä nyt tiedän.

PS. Koitin olla kovasti esillä näin presidentin vaali-aikana tuolla kylillä, mutta en ainakaan vielä ole nähnyt yhtään Retrikssonnin koukkuun jäänyttä valtakunnan päätä. Kannattaisikohan antaa yksi tällainen karvareuhka vaikka tälle valitulle. Voisi meinaan myynti kasvaa enemmän, kuin talkkarin palkalla ikänä voi aikaan saada. Saahan se jouluna kuusen ja joulukalankin…

No, pidetään pää kylmänä ja sukulaiset erossa näistä hankinnoista, niin taas maailma pelastuu..

Ei kun ensi kertaan. Terve!”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: